Muistuipa eräs tapaus n. vuoden takaa:

Tuttavaperheemme oli meillä kylässä ja minun vastuuni oli leikittää heidän lapsiaan sekä meidän perheen pienimpiä.
   Valitsimme leikkikaluiksemme dublo-legot. Rakentelimme niistä taloja ja leikimme ukoilla ja dublo-eläimillä. Sitten tuttavaperheemme tytär kysyi minulta ihan tosissaan:
"Miten tämä toimii?".
Hänellä oli kädessään dublolegoihin kuuluva sammutusletku. Sitten yritin selittää.
" No kun laitat sen tämän palomiehen käteen, niin voit leikkiä, että se sammuttaa tulipaloa..."
Tyttö oli ihan ymmällään.
   Kuvitteliko hän sitten, että se on joku sähköllä toimiva lelu, joka tökättäisiin pistorasiaan, ja sitten siitä suihkuaisi vettä? Näin minä ainakin arvailisin.

Tuon vierailun jälkeen olen usein miettinyt, kun kuuntelen pikkuveljieni puheita pleikkari-peleistä, että tähänkö on tultu? Että "nykyajan lapset" eivät enää osaa leikkiä muilla leluilla kuin pleikkarilla tai tietokoneella?
   Meidän perheessä kyllä kaikki lapset ovat leikkineet kotia, sairaalaa tms. mutta miten muitten perheissä? Eikö siellä leikitä kirkonrottaa tai kymmenen tikkua laudalla?
60- tai 70-luvuilla syntyneillä laosilla tietenkin on ollut ihan erilainen lapsuus, mutta kyllä silloin 90-luvulla myös vielä leikittiin pihalla ja nukeilla, jos millä.

Joten vanhemmat, jotka tätä lukevat, niin miettikää, millä lapsenne leikkii! Olisiko terveellisempää opettaa lapsellenne kunnon pihaleikkejä, kuin jättää hänet pelaamaan tunkkaiseen huoneeseen!

En tässä nyt tarkoita, että pleikkarit ja tietsikat hiiteen: EN! Onhan niilläkin joskus mukava pelata, mutta liika on aina liikaa!